Eva Packalén ja Jari Sedergren

Suomen sodan aikana vuosina 1808-09 Viaporin komentajana toimineen Carl Olof Cronstedtin (s. 3.10.1756 -7.4.1820) henkilöhistoria on osa nykyisen Itä-Helsingin historiaa. Puotilan kartanossa syntynyt ja Herttoniemen kartanossa kuollut Cronstedt omisti Herttoniemen kartanon kahteen otteeseen, rakennutti nykyisen kartanon päärakennuksen ja suunnitteli alueelle upean puiston.

 

Cronstedtin elämäkerturi, ruotsalainen Wilhelm Odelberg ei halunnut teoksessaan Viceamiral Carl Olof Cronstedt (1954) tarkastella Cronstedtin uraa vain sen tragedian kautta, joka seurasi Viaporin luovuttamisesta venäläisille lähes taistelutta toukokuussa 1808, olihan Cronstedt tuolloin jo yli 50-vuotias, kokenut ja maailmaa nähnyt sotilas.

Cronstedtin isä ja Puotilan kartanon isäntä, majuri Johan Gabriel Cronstedt tahtoi vanhimman poikansa Carl Olofin sotilasuralle. Kahdeksanvuotiaana hänet kirjoitettiin vapaaehtoisena prinssi Fredrik Adolfin rykmenttiin Viaporiin. Matemaattisesti lahjakkaan lapsen opettajana toimi mm. Johan Törngren, yksi aikakauden parhaista tykistöspesialisteista. Kun Cronstedt päätti opintonsa Helsingissä 16-vuotiaana, oli hän opiskellut tavanomaisten sotataitojen lisäksi muita sotilasuralla tarvittavia aineita kuten geometriaa, trigonometriaa ja suhdeoppia. Viaporissa monissa sotilastehtävissä palvellut Cronstedt sai säätynsä mukaisesti mahdollisimman hyvän yleissivistyksen.

Viaporin nuoret meriupseerit hankkivat kokemusta merisodasta palvelemalla ulkomaiden laivastoissa. Kuninkaan luvalla Cronstedt hakeutui 19-vuotiaana maailman parhaana pidetyn Englannin laivaston palvelukseen. Fregatti Perseuksen matkassa Cronstedt purjehti Pohjois-Amerikkaan vuonna 1776, jolloin siirtokunnat kävivät parhaillaan itsenäistymissotaa. Syyskuun lopulla teoriaopinnot joutuivat ensimmäiseen käytännön testiin, kun Perseus ajoi takaa kahta viholliselle kulunutta laivaa. Monien vaiheiden ja myrskyn jälkeen lopulta kävi niin, että Cronstedt joutui itse sotavangiksi New Jerseyssä.

Kahden kuukauden sotavankeuden aikana Cronstedt oleskeli tuolloisessa 30 000 asukkaan Philadelphiassa, jossa hän sai upseerin kunniasanan annettuaan liikkua suhteellisen vapaasti. Sotatoimien vuoksi sotavankeja siirrettiin paikasta toiseen ja Cronstedt vieraili mm. Betlehemin kaupungissa, jonne oli muodostunut erikoinen saksalaisista herrnhutilaisista periytyvä Jumalan armoa ja omakohtaista uskoa korostava uskonnollinen yhteisö.

Kun sotavankeus oli ohi, Cronstedt ilmoittautui fregatti Perseuksen päällikölle New Yorkissa ja matka jatkui vielä kaksi vuotta, pisimmillään Cronstedt purjehti aina Antiguaan asti Pienille Antilleille. Englantiin lähdettiin takaisin, tammikuussa 1779.

Hollannissa aikaa viettäneen Cronstedtin matkaseurana Ruotsiin palatessa oli tunnettu ruotsalainen lääkäri ja luonnontieteilijä Carl Petter Thunberg (1743-1828). Carl von Linnén suosikkioppilas oli palaamassa tutkimusmatkoiltaan, jotka olivat suuntautuneet Kapmaalle, Indonesiaan ja Japaniin, jossa hän oli tavannut itsensä keisarin toimiessaan hollantilaisen kauppakomppanian lähetystön lääkärinä. Paluumatka kävi Jaavan ja Ceylonin kautta. Thunberg on saanut kutsumanimet "Japanin Linné" ja "Etelä-Afrikan botaniikan isä".

Vaikka Cronstedt ei osallistunut matkansa aikana suuriin meritaisteluihin, niin hän oppi käytännön laivatyön ja tiesi kuinka kohdata vihollinen. Varmasti nuoren Cronstedtin maailmakuva oli laajentunut muutenkin, olihan orjuus, orjakauppa ja siirtolaisuus Amerikkaan vilkasta juuri tuolloin ja myös kasvava siirtomaakauppa loi perusteita laajenevalle maailmantaloudelle. Amerikkalaisen yhteiskunnan pienyrittäminen ja käsityöläiset tulivat tutuksi sotavangin kierrellessä kaupunkia. Hän oppi myös englannin kielen -jo hänen isänsä oli korostanut kielitaidon tärkeyttä.

Cronstedtia voidaan pitää valistusajan kasvattina, sillä sittemmin hänen kirjastossaan oli esillä Voltairen, Rousseaun ja orjuuden vastustajan, abbé Thomas Raynalin rintakuvat. valistusideat olivat suosittuja myös vapaamuurareissa; Cronstedt kuului S:t Augustinin loosiin.

Ranskan ja Englannin välisen sodan vuoksi 1780-luvun alussa Viaporistakin varustettiin kaksi laivaa suojaamaan kauppalaivojen kulkua. Tällöin Cronstedt osallistui kahdelle mutkien kautta Välimerelle suuntautuneelle purjehdukselle, joiden päämääränä oli Livornon satamakaupunki nyky-Italian Toskanassa. Sieltä kotiin tuotavaksi lastattiin marmoria kuningas Kustaa III:n hovikuvanveistäjän Johan Tobias Sergelin laskuun.

Tukholmassa pitkään asunut Ruotsinsalmen meritaistelun sankari ja Ruotsin meriministeriksi kohonnut Cronstedt menetti asemansa Kustaa III kuoleman (1792) jälkeen ja hän palveli sen jälkeen neljä vuotta Suomessa Viaporin päällikkönä.

Silloin hän osti ensimmäisen kerran Herttoniemen salmen lähettyvillä sijainneen vaatimattoman, punaiseksi maalatun Herttoniemen kartanon. Pian hän meni naimisiin ruotsalaisen Beata Sofia Wrangelin kanssa. Tytär Hedvig Charlotta syntyi Suomessa.

Cronstedt nimitettiin kuitenkin uudelleen meriministerin virkaan ja edessä oli muutto Tukholmaan. Herttoniemen kartano myytiin 1799. Tukholmassa syntyivät Cronstedtin pojat Gabriel Anton ja Carl Olof. Vara-amiraaliksi nimitetty Cronstedt alennettiin yllättäen joulukuussa 1801, ja kuningas käski hänet Viaporiin linnoituksen komendantiksi. Viaporin antauduttua venäläisille Suomen sodassa Cronstedt tuomittiin kuolemaan maanpetturina. Tsaari Aleksanteri I:n vetoomuksen vuoksi oikeudenkäynti kuitenkin keskeytettiin eikä tuomiota pantu toimeen.

Herttoniemeen Cronstedt muutti perheineen vuonna 1813. Nykyinen kartanon päärakennus rakennettiin entisen saviastia- ja kaakelitehtaan paikalle 1810-luvun puolivälissä. Vaikka Cronstedt karttoi Helsingin seurapiirejä, hän ei ollut täysin eristyksissä seuraelämästä. Häntä tuki Espoon kartanon omistaja, kaksi poikaansa Suomen sodassa menettänyt vapaaherratar Ramsay, joka sittemmin muutti Ruotsiin. Cronstedtin perheen eristyneisyys murtui osin myös lasten kautta.

Tytär Hedvig Charlotta nimitettiin 1811 hovineidiksi ja hänestä kehittyi yksi Helsingin tavoitelluista nuorista naisista. Kun Aleksanteri I vieraili Helsingissä 1819, osallistui Cronstedt syyskuussa suuriin tanssiaisiin kaupungissa.

Isä yritti suostutella Gabriel Antonia ja Carl Olofia siviiliuralle, mutta molemmat pojat palvelivat sittemmin upseereina Venäjän henkikaartien rykmenteissä. Sitä Cronstedt oli pohjustanut lähettämällä pojat jo nuorina opiskelemaan Pietariin ja vieraili 1815 siellä myös itse. Kirjeissään pojilleen huolestunut isä varoitteli heitä huonosta seurasta, peleistä, juopottelusta ja tupakanpoltosta ja kehotti heitä vapaa-aikanaan harjoittamaan tanssia ja opiskelemaan kieliä -erityisesti englantia. Molemmat pojat loivat myöhemmin merkittävän
virkauran Suomessa.

Cronstedt ei ehtinyt asua uudessa Herttoniemen kartanossa kauan, sillä hän kuoli huhtikuussa 1820. Hänet haudattiin Vantaalle, tuolloin Helsingin pitäjän pyhän Laurin kirkon hautausmaalle, jossa sijaitsee Cronstedtien hautakappeli. Cronstedtin toivomuksen mukaisesti Herttoniemen torpparit kantoivat hänen arkkunsa hautaan. Cronstedtin leski jätti omaisuutensa lapsilleen 1836 ja samana vuonna Gabriel Anton Cronstedtistä tuli Herttoniemen omistaja.

Tämä artikkeli on ilmestynyt ensikerran Herttoniemen asukasyhdistyksen Herttoniemeläinen-lehdessä  3.9.2003.