Maantieteellinen Herttoniemi on Helsingin niemen kanssa suunnilleen saman kokoinen niemi siitä koilliseen. Helsingin niemi on kapeakaulainen, Herttoniemi leveäkaulainen; Katajanokan paikalla Herttoniemellä on siihen yhteen kannaksella kasvanut Tammisalon saari. Linnuntietä alle kuuden kilometrin matka Rautatieasemalta Herttoniemen metroasemalle taittuu kymmenessä minuutissa. Herttoniemeä leimaavat merenranta ja Herttoniemen sekä Roihuvuoren korkeat metsäselänteet, jotka antavat niemelle vaihtelevan ja mielenkiintoisen luonnon. Uudesta Herttoniemenrannasta voit katsoa Suomenlinnaa ja avomerta. Vanhan Länsi-Herttoniemen urheilupuistosta voit ihailla Viikin luonnonsuojelualuetta ja Vanhankaupunginlahtea.

Hallinnollinen Herttoniemi:
Vanha Herttoniemi (Länsi-Herttoniemi), Herttoniemenranta, Herttoniemen yritysalueeksi muuttunut teollisuusalue, Tammisalo ja Roihuvuori muodostavat Herttoniemen peruspiirin. Se kuuluu Helsingin Kaakkoiseen suurpiiriin. Peruspiirillä on useilla aloilla yhteisiä palveluita ja myös harrastukset sijoittuvat usein peruspiirin alueelle. Esimerkiksi Vanhassa Herttoniemessä  sijaitsevat terveysasema ja sairaala ja Roihuvuoressa nuorisolle tärkeä Itä-Helsingin Musiikki-opisto. Yritysalueen Silkkikutomossa on työväenopiston päätoimitila. Herttoniemi-seura ry toimii nyt Vanhan Herttoniemen, Hertoniemenrannan ja yritysalueen yhteisenä kansalaisjärjestönä.

Arkkitehtuuri ja rakennettu ympäristö:
Vanha Herttoniemi on arkkitehtuuriltaan ja kaavoitukseltaan hyvin puhdas 1950-luvun lähiö luonnonmuotoja mukailevine teineen ja talojen sijoituksineen. Ajalle tyypilliset talot on sijoitettu huolella siten että niistä useinkaan ei näy sisään toisiinsa, valo pääsee asuntoihin, mutta pihoille syntyy silti intiimejä olopaikkoja. Talojen piiirtäjistä löytyvät miltei kaikki 1950-luvun tärkeimmät arkkitehdit. Kaavoittajista tärkeimmät olivat Birger Brunila, Aaro Alapeuso Ja Irma Mikkola. Vanhassa Herttoniemessä on sekä kerrostaloja, että pientaloja. Vanhan Herttoniemen omakotialueen omaleimaisuuteen, sen talojen ja puutarhojen asetteluun, on vaikuttanut suuresti yksi 1900-luvun tärkeimmistä puutarhataiteilijoistamme, Elisabeth Koch.

Herttoniemenranta perustuu pääosin suurkortteleihin, jossa korttelipuistot yhdistyvät toisiinsa kevyenliikenteen väylällä. Suurin osa julkisista palveluista sijaitsee tämän väylän reunoilla. Liikennekatuja reunustavat 5-6 kerroksiset talot, ja sisemmällä kortteleissa talot ovat 3-4-kerroksisia. Alue antaa kaupunkimaisen vaikutelman, vaikka se osin sisältää pientalojakin. Alueen julkisivuissa vallitsee keskikaupungin taloissa traditionaalisesti käytetty väritys. Alueen kaavaa leimaavat myös runsaat puuistutukset Bulevardin tapaan, ja istutusten pehmentävä vaikutus näkyy vuosi vuodelta paremmin. Julkisivuissa on käytetty kantakaupungin perinteisiä värejä. Herttoniemenrannan kehittämisessä projektin vetäjänä oli aluksi arkkitehti Päivi Herkola ja myöhemmin arkkitehti Kristiina Peltomaa.

Herttoniemen niemen väestö ja asuntokanta Helsingin kaupungin tilastollisen vuosikirjan 2009 mukaan:

Asuntokanta 31.12.2008:

Viihtyisyystutkimukset:
Teknillisen korkeakoulun koordinoiman ARJA hanke teki viihtyisyystutkimuksen Herttoniemessä vuonna 2004 ja YKS2-hankkeen mukainen turvallisuuustutkimus tehtiin ensi kerran vuonna 2005:

Tutkimustuloksista käy ilmi, että asukkaiden mielestä Herttoniemessä on hyvä julkinen liikenne, se on luonnonläheinen ja kaunis, lapsiperheille sopiva, ympäristöystävällinen ja paikkaan kiintymistä edistävä. Näissä kysymyksissä vastaustulos ylitti vastaavien tutkimusten keskiarvon. Harrastusmahdollisuuksia, hiljaisuutta, metroasemien seudun turvallisuutta, lähipalveluja, elvyttävyyttä, hyvämaineisuutta ja yhteisöllisyyttä (viimeistä etenkin juuri rakennetussa Herttoniemenrannassa) tulisi kehittää.