Eva Packalén

1800-luvun alkupuolella sanomalehdet olivat yleensä nelisivuisia. Kerran tai kaksi viikossa ilmestyneistä lehdistä voitiin lukea pieniä artikkeleita ja kaunokirjallisia tuotteita, mutta mukaan mahtui myös erilaisia julistuksia, kuulutuksia ja pikku-uutisia.

 

Viranomaistiedotteita julkaisivat tärkeimmät lehdet, kuten Åbo Allmänna Tidning ja Finlands Allmänna Tidning. Mutta toki arkisemmistakin asioista kirjoitettiin. Palstatilaa saivat tietyt avioliitot ja kuolemantapaukset ja 1800-luvun lopulla lehtien sivuilta löytyi entistä useampia mainoksia.

Kuten nykyisinkin poikkeukselliset ilmiöt ja tapahtumat olivat lehdille mieluista uutisoitavaa. Maaliskuussa vuonna 1810 Turussa ilmestyvä Åbo Allmänna Tidning kertoi helposti tarttuvasta karjasairaudesta, joka riehui Herttoniemen säteritilalla. Herttoniemen karjan epäiltiin saaneen tartunnan kolmesta tilalle tulleesta vieraasta nautaeläimestä, jotka oli laitettu samaan suojaan tilan oman karjan kanssa. Åbo Tidning Herttoniemi sanomalehdissä 1800-luvulla oli maininnut Herttoniemen jo aikaisemmin; lehdessä kerrottiin 28.10.1807 Herttoniemen kartanonkin 1780-luvulla omistaneen kauppias Johan Sederholmin elämästä.

Herttoniemen kaltaisen pienen paikkakunnan nimi nousi lehdissä 1800-luvulla esiin esimerkiksi kuolinuutisissa. Finlands Allmänna Tidning -lehdessä oli vuonna 1821 tieto Herttoniemessä kuolleesta Brita Margareta Meijeristä, joka oli syntyperältään ruotsalainen. Aina paikkakuntaa ei kuitenkaan mainittu. Esimerkiksi Herttoniemen kartanon rakennuttaneen ja siellä isännöineen amiraali Carl Olof Cronstedtin kuolinuutisessa edellisenä vuonna samassa lehdessä oli vain otsikko: ”Maaseudulla kuolleita”. Kartanoon hankittiin myös sanomalehtiä, mikä käy ilmi amiraali Cronstedtin lesken Beata Sofia Wrangelin menotilinpidosta vuodelta 1824.

Seurapiiriuutisetkin toivat Herttoniemen esille. Amiraali Cronstedtin tyttären, Pietarissa hovineitona aiemmin toimineen Hedvig Charlottan häitä vietettiin Herttoniemen kartanossa vuonna 1819. Asiasta ilmoitettiin turkulaisessa Åbo Allmänna Tidninig-lehdessä maaliskuussa. Hedvig Charlotta meni naimisiin sittemmin Oulun läänin maaherrana toimineen Abraham Stjernschantzin kanssa. Puoliso sai Herttoniemen kartanon omistukseensa vuonna 1839.

Kauppa muodosti yhteyden paikkakunnan, kartanon ja sanomalehtien välille. Helsingfors Tidningar-lehdestä voimme löytää 1840-luvulla joukon ilmoituksia, joissa mainostetaan Herttoniemen kartanotilan maataloustuotteita. Siksi tiedämme, että kauraa oli myynnissä marraskuussa vuonna 1841. Isompia määriä ostettaessa hinnasta sai neuvotella pehtori Söderbergin kanssa. Joulunpyhien jälkeen vuonna 1843 kaupattiin Herttoniemessä kalkkunoita ja vuonna 1851 tilan erinomaisista perunoista sai maksaa 2 ruplaa tynnyriltä.

Onnettomuuksista ja sairauksista kertominen on ollut ja on edelleen anomalehtiuutisten perusaiheita. Toukokuussa vuonna 1874 Suomen Wirallinen Lehti kertoi Herttoniemeen pestatun rokkotautiin sairastuneen ”renkiwouti” Edvard Tallbergin ”hourupäissään lopettaneen elämänsä.”

Joulupäivänä 1883 sattui toinen surullinen tapaus. Silloin hukkui Herttoniemen lahden heikoilla jäillä kirvesmies Gustafsson, Strömsin tilan renki Öhman ja kalastaja Hakkaraisen 14-vuotias poika. Nya Pressen kertoi, kuinka heidät saatiin ylös voimakkaasti virtaavasta vedestä neljännestunnin jälkeen, mutta silloin kaikki kolme olivat jo elottomia. Suomen Wirallinen Lehti kirjoitti 8.4.1884, kuinka puutarhuri Anders Johansson ”Hertonäsistä” oli ajanut heikkoihin jäihin kaupungin ja ”Wiaporin” välillä. Mutta sillä kertaa onni oli myötä. Vapaaehtoinen pelastusväki oli saanut sekä miehen että hevosen ylös.

Uutiskynnys ylittyi myös tavanomaisissa tappeluissa, varsinkin jos teräaseet olivat saaneet keskeisen roolin. Pidätetyt humalaiset löysivät hekin tapauksensa lehtien sivuilta aika ajoin.

Herttoniemestäkin näitä uutisia tehtiin. Huhtikuussa 1888 Herttoniemestä löytyi itsemurhan tehneen naisen ruumis. Hän oli pukeutunut hyvin, mitä Huvudstadsbladetin uutinen muisti korostaa. Uusi Suometar ja muutama muukin sanomalehti selosti lokakuussa 1873 jännittävää ryöstöyritystä. Kartanosta toimitettiin säännöllisesti maitoa kaupunkiin myyntiin. Kun maidonmyyjä Anna Liisa Siekkinen oli ehtinyt eräänä perjantaina paluumatkalla kaupungista kartanolle jonnekin ”Wikin” navetan ja Herttoniemen välille, tuntematon lyhyttukkainen ja viiksekäs mies tarrasi kiinni hänen kärryihinsä ja alkoi etsiä röyhkeästi rahaa.

Reipas vaimo puolusti itseään ja kartanon omaisuutta kaikin voimin sillä seurauksella, että kärryt yhtäkkiä keikahtivat kumoon. Harmaaseen nuttuun pukeutunut rosvo putosi maahan ja vaimoihminen pääsi pakenemaan. Sanomalehti antoi tuntomerkkejäkin: rytäkän seurauksena miehelle jäi maitoastian jälki vasemmalle puolelle kasvoja.

Huvila-asutuksen lisääntyessä myös laivaliikenne Helsingin lähivesillä kasvoi. Herttoniemi oli usein esillä ilmoitettaessa paikkakunnan ohi kiitävistä laivareiteistä. Onnettomuuksiltakaan ei vältytty. Heinäkuussa 1884 Suomen Wirallinen Lehti kertoi, kuinka höyrylaiva Degerö oli ajanut kiviä vasten Herttoniemen kartanon lähistöllä. Potkuri särkyi ja laiva piti hinata kaupunkiin. Matkustajat saivat jatkaa matkaa pienillä veneillä.

Finland lehdessä raportoitiin elokuussa 1890 Helsingin seudulla riehuneen myrskyn aiheuttamista tuhoista. Herttoniemessä kuten sen lähialueillakin puita kaatui valtavat määrät.

Kaikki uutiset eivät suinkaan liittyneet onnettomuuksiin, tappeluihin tai sairauksiin. Herttoniemi oli 1800-luvun lopulla muodostumassa suosituksi kesähuvila alueeksi. Se näkyi lehdistössä ilmoitteluna vapaista vuokrattavista huviloista ja huoneista. Yhteiskunnallinen muutos ja palvelujen parantuminen näkyi myös 1880-luvulla sanomalehtikeskusteluissa. Huomiota sai muun muassa Herttoniemeen vuonna 1883 rakennettu pieni puhelinkeskusasema, josta vedettiin sivujohtoja lähikyliin. Samalla vuosikymmenellä ajankohtaistui myös kansakoulukysymys Herttoniemessä.

Lähde: Helsingin yliopiston kirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771 -1890.

Tämä artikkeli on ilmestynyt ensi kerran Herttoniemen
asukasyhdistyksen lehdessä Herttoniemeläinen 2007.

Jaa